Lähentäjät

Pureudutaan tässä tekstissä lonkan lähentäjien lihasryhmään niiden toiminnan kautta sekä tarkastellaan olisiko niitä syytä harjoittaa. Lähentäjälihasten tehtäviin kuuluvat nimensä mukaisesti tuoda reisiluuta kohti kehon keskustaa, lonkkaniveltä sekä tukea osaltaan lantiota (Grujičić 2021.) Ensisijaisina lähennyssuunnan liikettä tuottavina lihaksina toimivat m.pectineus, m. adductor longus, m. gracilis, m.adductor brevis, m. gracilis ja m. adductor magnus (Anne M. Gilroy 2012:400&401). Kuusikon lisäksi  lähennykseen osallistuu myös m. biceps femoriksen pitkä pää, iso pakaralihas, m. obturatorius externus ja m.quadratus femoris (Neumann 2010:85.) Suurelta osin lähentäjälihasten lähtökohtana on häpyluu (os pubis), kiinnityskohtien vaihdellen reisiluun sisäreunalla. Edellä mainittu joukko lihaksista ja nivelkulmasta riippuen ottaa osaa myös lonkan ojennukseen, ulko- sekä sisäkiertoon ja koukistukseen (Anne M. Gilroy 2012:400&401.) Liikettä on tuottamassa siis kelpo määrä lihaksia ja tekemällä esimerkiksi kyykkyliikettä lähentäjät saadaan toki työskentelemään.

Tarvitseeko siis lähentäjiä erikseen harjoittaa kun ne näyttävät olevan kuitenkin monessa mukana? Asiaa voisi lähestyä toiminnan kautta: paljon nopeita suunnanmuutoksia, kamppailutilanteita, hyppyjä ja juoksua sisältävät lajit kuten esimerkiksi jalkapallo, koripallo ja jääkiekko kuormittavat alaraajoja monipuolisesti. Toistuvat lajisuoritukset kuten luistelupotku ja sisäsyrjäsyöttö vaativat jo itsessään lonkkaniveleltä hallintaa,liikkuvuutta ja voimaa. Vaivoja ja haasteita seuraa tyypillisesti, kun lihaksen ja jänteen sietokyky ylittyy rasituksesta (Walker, Grönholm, Salminen, Wegelius, Larsson 2014: 168&172). 

Hiljattain tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa pureuduttiin kotimaisen jalkapallon pääsarjatason loukkaantumisiin. Otantana oli pelikausi kaikkien joukkueiden ottaessa osaa tutkimukseen. Yhteensä loukkaantumisia raportoitiin 541 kpl, joista 79% kohdistui alaraajoihin. Alaraajavammoista reiden vammat (20%) ja lonkan/nivusalueen vammat (16%) olivat yleisempiä. Nostona todettiin takareiden ottaneen merkittävän määrän (65%) reiden alueen loukkaantumisista kontolleen (Kurittu ym. 2021:1&3.)

Takareiden ja nivusalueen loukkaantumisten yleisyys jalkapallon saralla on mielenkiintoista muistaen niiden yhteys lihastoiminnassa: takareiden pitkä pää on toissijaisena lonkan lähentäjänä ja adductor magnus tulee avustamaan lonkan ojennusta mm.takareiden tueksi (Neumann 2010:85). Olisiko myös takareiden toiminnalla merkitystä, jos meillä on nivusalueen ongelmaa? Saattaa olla. Tarkastellaan seuraavaksi minkälaisia vaikutuksia lähentäjien kohdistetulla harjoittelulla saataisiin aikaan.

Kehonpainolla lähentäjien harjoittelua. Välineitä ei oikeastaan tarvitse, koroke riittää

Lähentäjien voiman harjoittamisen myönteisistä vaikutuksista saivat lupaavia tuloksia Haroy tutkimusryhmineen 2018 julkaistussa tutkimuksessa: tutkimuksessa jaettiin 35 norjalaista jalkapallojoukkuetta kahteen ryhmään,joista toinen harjoitteli normaalisti läpi kauden, toisen puoliskon tehdessä oheisharjoitteluna treenien yhteydessä lähentäjille kohdistettua harjoitetta. ‘’Pre-seasonin’’ aikana lähentäjiä harjoitettiin kolme kertaa viikkoon, 6 -8 viikon ajan ja pelikaudella (28vk) kerran viikkoon. Lähentäjiä treenannut ryhmä kärsi 41% vähemmän nivusalueen vammoista verraten kontrolliryhmään (Haroy ym 2018: 145&151.)

Suoran jalan nosto kylkimakuulla

Lähentäjien kohdennetulla harjoittelulla näyttäisi siis olevan osaltaan merkitystä nivusalueen loukkaantumisiin. Myöskin lajien kuten jääkiekon ja koripallon osalta lähentäjien harjoittelu on yhtä lailla perusteltua (Physio-pedia nd.). Välineitä ei oikeastaan tarvita lähentäjien harjoitteluun, kehonpainolla pääsee mukavasti alkuun. Treenaatko sinä lähentäjiä?

Ps. Kannattaa käydä tsekkaamassa kuvamateriaalia hakusanoilla ‘’ adductor magnus cross section’’. Adductor magnuksella on kokoa, laitetaan se siis myös hommiin!

-Santeri

Lähteet:

Anne M. Gilroy, Brian R. MacPherson, Lawrence M. Ross. Atlas of Anatomy. Thieme. Second edition. 2012: 400&401.

Brad Walker, Marko Grönholm, Mikko Salminen, Iivo Wegeliusja Björn Larsson. Urheiluvammat- ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus ja kinesioteippaus. 2014: 168&172. VK-Kustannus Oy.

Donald A. Neumann 2010:85. Kinesiology of the Hip: A Focus on Muscular Actions. //www.jospt.org/doi/pdfplus/10.2519/jospt.2010.3025

Einari Kurittu, Tommi Vasankari, Tuomas Brinck, Jari Parkkari, Olli J. Heinonen, Pekka Kannus, Timo Hänninen, Klaus Köhler & Mari Leppänen 2021: 1&3. Injury incidence and prevalence in Finnish top-level football – one-season prospective cohort study, Science and Medicine in Football. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/24733938.2021.1917775

Groin strain. Physiopedia. https://www.physio-pedia.com/Groin_Strain

Grujičić Roberto. Kenhub: Hip adductors. 2021. https://www.kenhub.com/en/library/anatomy/the-hip-adductors

Harøy J, Clarsen B, Wiger EG, et al. The Adductor Strengthening Programme prevents groin problems among male football players: a cluster-randomised controlled trial British Journal of Sports Medicine 2019;53:150-157. Viitattu 145 &151.https://bjsm.bmj.com/content/53/3/150

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *